Kipeeta menoa

Paastiin limanuljaskia aika hyvin pakoon Chefchaoueniin, mutta katukaupustelijoita Chefista silti loytyi vaikka kuinka. Ekana iltana tormattiin tosi hauskoihin Brettiin ja Chrisiin, joiden kanssa mentiin juhlimaan kaupungin ainoaan baariin mista sai kaljaa. Baariin oli kokoontunut erikoinen porukka kylan vauraampaa vakea vaimojaan pakoilemaan. Kaljoitteluhan ei ole kovin suositeltavaa hommaa muutenkaan naissa muslimimaissa. Baarista siirryttiin laheiseen Night clubiin jatkamaan rientoja. Siella meita viihdytti paikallinen berberiorkesteri soittaen aika taitavasti kuumimpia hitteja. Tanssilattia sai meista hyvat kaverit. Pakko myontaa etta aluksi oli aika vaikea pitaa pokka berberirytmeja tanssiessa meikalaisen uniikilla tyylilla.

Maanantaina alkoi sitten sataa ja sita jatkui vaikka kuinka pitkaan. Vetta vaan tuli ja tuli. Valilla sade piti tunnin parin tauon ja mita pidemmalle viikkoa paastiin, sita lyhyemmiksi tauot kavi ja sita kovemmaksi sade tuli. Jouluaattona torstaina meidan oli tarkoitus menna paikalliseen kylpylaan, hammamiin joulusaunaan, mutta vesi oli katki koko kylasta. Kaupungista olis myos sahko poikki parin paivan ajan niin, etta se palasi valilla puoleksi tunniksi ja havis taas.

Perjantaina lahdettiin sitten jatkamaan matkaa parempien kelien toivossa. Saavuimme illalla Feziin ja nyt meita ei ollutkaan enaa vain Mari ja meika, vaan meidan mukaan lahti aika iso porukka: viilea norjalaispariskunta, Manu italiasta seka Josh, Amanda ja Emily jenkkilasta.

Nyt pitaa hiukan referoida kun tulee muutes kiirus bussiin. Mari lahti lauantaina Marrakeshiin omia polkujaan, ma olin koko sunnuntainan ja seuraavan yon kauheessa mahataudissa. Oli ihan hirveeta. Nyt olen kaiketi kunnossa. Pareet olis silla me lahetaan norjalaisten kanssa yobussilla Erfoudiin ja edelleen Merzougaan ihan Saharaan saakka, jea.

Kuvia sitten ehka seuraavalla kerralla. Eipa niita ole kauheasti tullut otettuakaan.