Katottiin liftimesta taas netistä Liisabonista etelään. Rampattiin sinne sillan kupeeseen mystiselle parkkipaikalle ja nostettiin peukut ylös. Kylttipahvinpala unohtui. Hetken päästä parkkiksella kurvaili parit sinivuokot meitä mulkoillen mutta jättäen meidät kuitenkin rauhaan. Siitä ehkä viiden minsan päästä meitä tuli hätyyttelemään joku paikallinen TVH:n mies. Se kerto ettei tällä parkkipaikalla saanut olla jalan. Erikoinen parkkipaikka! Sössötin sille jotaki että kamoon älä nyt ainakaan kyttiä soita ja se lähti. Ehkä se tajus väärin, sillä mopopoliisit tuli aika pian paikalle. Me ruvettiin sitte mukamas tekeen lähtöä ja se prätkähiiri kaahas menemään. Sitten me jatkettiin taas liftausta. Maria alkoi kuitenkin kuumottaan sen verran et päätettiin ottaa mikä tahansa kyyti pois parkkikselta. Siinä vaiheessa pari hyypiötä oli jo tarjonnutkin kyytiä sillan toiselle puolelle. Yksi nuori Jorge antoi sitten meille kyydin maailman surkeimpaan paikkaan, mistä sit liftattiin takas Lissaboniin, haettiin viinipullot ja takas samaan hostelliin. Ihan kiva että näin pääsi käymään sillä hostelliin tuli illalla saksalainen Klaus, joka vei meijät hyvään kalamestaan syömään härkäset setit!
Aamulla mentiin oikein junalla siltojen yli aika kauas kyliltä huoltiksen pihaan Faro-kyltin kans heilumaan. Nuor (ja komia) rekkamies raitafarkuissaan tarjos meille aika pitkää siivua puoliväliin Lissabonia ja Faroa. Otettiin se ja päädyttiin taas tosi loistavalle paikalle. Tuli hämärä, ei kyytejä, mutta onneksi puissa sentään oli appelsiineja. Junat ei kulkenu mutta onneks kyyti lopulta lohkesi pois tuosta loukusta, tosin väärään suuntaan. Hypättiin kyytiin sen toivossa että päästäisiin jonnekin, josta sitten bussilla tai junalla Faroon. Saavuttiin puolen tunnin päästä pienen kaupungin bussiasemalle. Sieltä ei tietenkään ollut minkäänlaisia yhteyksiä Faroon, mutta yksi bussi sentään meni vielä jonnekin missä oli juna-asema. Tietenkin tuo jonnekin oli jälleen täysin väärässä suunnassa. Bussi myös lähti juuri sillä hetkellä aseman pihasta kun oltiin saatu asiamme selvitettyä. Onneksi joku ripeä poika juoksi bussin kiinni ja me kovasti kiitellen noustiin jousille. Taas oltiin menossa jonnekin tuntemattomaan.
Bussikuski painoi miljoonaa hullun kapeita ja mutkaisia teitä vanhalla keppivehkeellä ja meikä seuras vierestä ammattimiehen touhua oma keppi tanas. Sinne Grandolaan sitten perille päästyämme selvisi että junat siltä päivältä oli kaik jo män. Aseman vieressä oli halpa ravintolahotelli, jossa me syötiin alkukeittojen kera Mardu random-kalaa (siian tapaista kuulemma) ja minä mureaa Lammasta navat niin täyteen että oltiin lopulta todella tyytyväisiä ettei päästykään Faroon asti. Ruuat ja majoitus muuten maksoivat molemmilta yhteensä 51€, aamupala + appelsiinit hotellin pihan puusta included.
- Posted using BlogPress from my iPhone
Location:Hitch-hikers paradise
Jesus mitä hinaamista.
VastaaPoistaAikamoista säätöä kyllä. Mutta mikäs siinä jos ei oo kiire.
VastaaPoista