Maksimit Barcelonassa

Seuraavana päivänä tapasin kaverini Juuson, joka majailee Barcelonassa ja etsii töitä yksityisiltä huvijahdeilta. Joten hei! Jos tätä lukee joku semmonen jamppa, jolla on joku härkänen min 40 jalan, mieluiten purjevene, vailla miehistöä niin vois vaikka kommentoida tohon alle. Onko selvä?

Lähdettiin het silleen istumaan rannalle ja tutustumaan Juuson mainostamaan Voll Damm (7,2%) oluseen. Siirryttiin auringon laskiessa hostellin keittiöön rämpyttämään kitaraa ja maksimoimaan lisää. Puolilta öin yllekirjoittanut havahtui kadulla siihen kun jonkun käsi kävi takataskussa ja samassa lompsa oli hävinnyt etutaskusta. Siinä jotkut tyypit hääräs jotain mutta mä en vaan kyennyt minkäänlaiseen kommunikointiin saati ajatteluun. Soli soronoo lompsa.

Barcelonan ekat päivät oli tosi lämpimiä ja olis huvittanut mennä kovasti uimaan, mutta tuli kierreltyä päivät paikkoja tms, että ei enää päivän äkkiä hämärtyessä jaksanut molskia yhtään. Yöt oli kylmiä, hostelli (Hostal bar Ramblas) oli halpa ku pala saippuaa 8€, kaljakin oli halpaa, joten em. maksimit eivät jääneet ainoiksi.

Eräänä päivänä kadulla tuli vastaan tuttu rumpalismies Turusta. Oltiin joskus Spank my Joneksien kanssa tämän Tepon lattialla oltu yötä keikan jälkeen. Tepon kaveri ehdotti silloin keskellä yötä, että lähdettäisiinkö hiihtämään.

- Posted using BlogPress from my iPhone

San Sebastianista Barceloonaan

San Sebastian oli tähän saakka hienoin paikka missä ollaan oltu. Ihmisiä oli liikkeellä joka ilta sankoin joukoin vaikka se on väkiluvultaan Turun kokoinen. Kaupungin keskustassa oli parit pitkät uimarannat ja mahtavat aallot surffareille. Toisella puolen kaupungin rajan piirsivät Pyreneiden jämävuoret.

Saimme asua tyylikkäässä hostellissamme yksin viimeistä päivää lukuunottamatta. Tuolloin huoneeseemme saapui kanadalainen tyttö, Arianne. Arianne yritti myös liftata kanssamme pois SS:sta mutta kyllästyi kuitenkin aika pian tuohon hommaan, otti bussin ja paineli Barcelonaan. Me jäimme vielä liftaamaan, eikä mennyt kauankaan kun jo istuimme suut virneessä auton penkillä.

Muutamat eri kyydit ja oksentavien poikien yh-punkkariäiti johdattivat meidät täysin toivottoman oloiselle liftipaikalle, ihan autiolle huoltoasemalle keskelle autiomaata. Yksi auto kuitenkin kurvasi tuolle asemalle heti meidän perässämme ja siitä lohkesi saman tien kyyti Barcelonaan saakka. Juttelin kuskin Carlosin kanssa musiikista ja hän mainitsi hänen kaveriensa bändin, Deloreanin, minkä nimen kirjoitin oikein muistiin. Myöhemmin illalla kaverini Lassin Facebook-status meni sattumalta jotenkin näin: "Tosi kovaa kamaa tää uus Delorean!".

Pummittiin metrolla kylille ja mentiin piruuttaan samaan hostelliin kun tää kanadalainen kaverimmekin oli menossa, oltiinhan me pari tuntia häntä edellä! Hostelli (Kabul) oli tosin ihan hirveä ylihinnoiteltu teinireissaajien piletyshostelli. Siä tais olla yks suomalainen jamppakin töissä joka puhui lähinnä itsestään, mutta tarjosi parit bisset niin mikäs siinä.


- Posted using BlogPress from my iPhone

Kalamiehilla taitaa olla paiva pian pulkassa


















Taman otin n 1,5 tuntia sitten. Melkoiset silmapussit sain ikuistettua.

















Nailla kalastajilla on naemma paiva vasta alussa.















Mies lukee siina jotakin.


















Hieman sataman meininkia.
















Tyylikas hostellimme.












Kovin moni tassa kaupungissa ei paassyt pakoon minua ja kameraani.



















Arosusi ja San Sebastian.













Saatiin heti kyyti kun Mari rupes skarppaamaan. Vaihdettiin me myos kyltti isompaan mut meni siina silti 2,5 tuntia odotellessa. Oli aika polyset hiukset ja kaikki kun tosta pois paastiin. Kova trafiikki naas.













En vielakaan ole ottanut selvaa kuinka Rachelet oikeasti kirjoitetaan, mutta, you get the idea. Siina sita pistetaan poskeen paljon perunaa, lihaa, juustoa ja kaikkea pikkusta lisuketta viinin, kaljan ja myohemmin viela sen Koskenkorvan voimalla.













Jim haudan levossa

Kohti Espanjaa

Niinkuin melkein jokaisena lauantaina Suomessakin, tuli sitä tänäkin lauantaina herättyä krapulaisena. Tällä kertaa Pariisista ja Koskenkorvaa perjantai-iltana nauttineena. Vietimme mainion illan Pariisin hienoilla kulmilla Daven ja Sandran luona. Syötyämme ja juotuamme viinit Dave kävi kaapilla hakemassa potun Koskenkorvaa, jota sitten haltioissamme kaadoimme suihimme*.

Menimme kuitenkin ajoissa nukkumaan ja lähdimme lauantaiaamuna jatkamaan matkaa kohti Espanjaa. Kylttiin kirjoitimme "espanja" ja motarin liittymällä meitä jo odotteli muutama muukin liftari. Eräs keski-ikäinen nainen sai melkein heti saavuttuamme kyytinsä. Meiltä kesti 2,5h saada omamme. Kreikkalainen, jonka kanssa jaoin veljellisesti evääni jäi vielä liftailemaan, meidän kyytimme saavuttua. Siinä vaiheessa hän oli liftannut pölyisellä motarin pientareella jo viisi tuntia.

Kuskimme Carlos oli kotoisin Perusta, mutta asusteli nykyään perheineen Madridissa. Pääsimme Carlosin kyydissä yli 800 kilometriä Espanjaan, San Sebastianiin. Carlos oli jälleen kerran aivan mahtava tyyppi. Hän tarjosi ruuat ja juomat ja antoi meidän mm. nukkua ajaessaan. Vaihdoimme Bordeauxin jälkeen erään ammattikuljettajan istumaan ratin taakse, jolloin Carlos saattoi alkaa esitellä kannettavan tietokoneensa musiikkivideoaarteita. Painaessani ylinopeutta läpi Etelä-Ranskan, tutkakamerat vaan välähtelivät ja Carlos huuteli Devon "Whip it"- videon takaa että usvaa putkeen! Onhan autossa kuitenkin Espanjan kilvet. Jossain vaiheessa matkaa muuten Carlos soitti isälleni suomeen kun sai kuulla että isäni on suuri salsan ystävä. Isä sai kutsun tulla Madridiin.

Kaarsimme puoli kympin aikoihin vilkkaan San Sebastianin keskustaan ja majoituimme ensimmäiseen Pensioniin joka vastaan tuli ja lähdimme saman tien viettämään yöelämää tapasten ja oluen merkeissä. Sunnuntaina löysimme tyylikkään hostellin vanhasta kaupungista 12€ hintaan ja ajattelimme ehkä viettää täällä vielä pari päivää lisää. Sitten viikonlopuksi Barcelonaan jne. Hola amigos ja tortuga de Aqua!

* Karen, Steve (joiden luona asuimme pari päivää) ja Dave soittavat huipussa bändissä Heligoland, jonka kanssa teimme miniturneen Puumajan kanssa. He muuttivat pari vuotta sitten Australiasta Eurooppaan levy-yhtiön perässä jättäen taakseen hyvät vakiduuninsa & perheen sun muun tehdäkseen enemmän musiikkia yms. rentoa. Aikamoista!



- Posted using BlogPress from my iPhone

Parisian holiday

Tosiaan, päästiin Ruhrin teollisuusalueelta samalla kyydillä suoraan Champs Elyseelle asti ihmettelemään metrolippuja, jotka kuskimme työnsi kouraan niinkuin 500km hänen kyydissään ei olisi jo ollut tarpeeksi. Yövyttiin eka yö hostellissa (kuva respan jampasta) Montematren (?) kyljessä jonne mä vielä samaisena iltana eksyin haahuilemaan fiiliksissä.

Pariisi oli juuri semmoinen pitäjä mitä olin odottanutkin. Vanhaa, pientä ja herttaista. Kivoja pikku katuja, mielettömiä bulevardeja tai avenueita, boheemia meinikiä, kolhuisia autoja ja aivan överijuttuja niinkus joku Eiffel ja ne puistot siinä hollilla yms.

Kaikkea kivaa sattui kaiken kivan lisäksi: näin Great Lake Swimmersin, näin kavereita, sain Cosmobilen paidan postista (tais mennä Kyyrön piikkiin Tuomas?), jaoin rahaa pummeille, tunsin Jim Morrisonin läheisyyden sekä nautittiin porukalla Daven ja Sandran luona herkullinen Rachelet-illallinen!!


- Posted using BlogPress from my iPhone

Uusia kuvia kronologisessa aikajarjestyksessa,

Karen, Naomi, Mardu ja Dave sumpilla.
















Eiffel ja Dave!











Dave!! Ja Notre Dame














Pariisilainen respan jamppa kaari satkan ja meni polttelemaan kesken check-innin.


















On siina pojalla vammaanen meininki vaikka on justiinsa paahny ilimaaseksi Pariisiin.

















Jouduttiin ruuhkaan ja vaikka kuskimme oli myohassa muutenkin toistaan, vei han kuitenkin meidat seuraavalle huoltoasemalle tehden nain n. 40 km ylimaaraisen lenkin. Silti meita otti ruuhkassa konottaminen pattiin :)













Jolanthe, mahtava kuljettajamme Hans, Mardu ja mina ollaan siina niin tyytyvaasta. Ja morjes mika marimekkomeininki.













Mari lahtokuopissa Berliinin likella, Potsdamissa.



















Dooneria vaihteeksi randeliinien ja turkkilaisen suolaasen mairon kera.


















Berliini yliopiston henkilokunnan vessasta kuvattuna.













Tai, meika ja Johannes. Vallattiin yliopisto vaikka oltiin aiva sekaisin.














Neeme, kannipuna ja Tai tekemas pahojansa













Mari tsiikaa kuinka matka etenee ambulanssilla












Meika ponottaa Corto Maltese-pizzerian edessa niinkus naatte











Tassa makkara/juustolautanen Brnoosta

Poijes Berliinistä

Tai vanhana liftarina saatteli meidät maanantaiaamuna tienposkeen. Pääsimme noin viidessä tunnissa 500km matkan aina Ruhrin alueen liepeille Wetter-nimiseen kylään. Superyställinen kuljettajamme Hans ajatteli päivän olevan jo turhan pitkällä liftauksen jatkamiseen ja päätti majoittaa meidät upeaan taloonsa. Söimme, joimme, juttelimme, nauroimme isäntäväen, Hansin tyttären Miriamin ja hänen miehensä Martinin kanssa ja tapasimme aamulla myös Hansin lemmikkisian Schröderin! Aamulla hiukan ennen kahdeksaa jatkoimme taas matkaa ja nyt istumme päivän toisessa kyydissä joka menee Pariisiin saakka!


- Posted using BlogPress from my iPhone

Hubaa Berliinissä

Saavuimme Berliiniin torstai-iltana melko vaivattoman liftiurakan jälkeen. Majoituimme Neemen luokse ja pidimme heti pienet pirskeet joihin otti osaa myös saksalainen ystäväni Tai. Neeme piti hyvin huolen siitä, että jääkaapista löytyi koko vierailumme ajan kylmää olutta. Ar-vos-timme tuota elettä suuresti. Koluamamme baarit&nähtävyydet sekä tapaamamme jampat olivat huippuja. Minä muuten valtasin yliopistonkin siinä sivussa. Ja Mari hurmasi Tain. Wuhuu!


- Posted using BlogPress from my iPhone

Praha-Berlin

Tiistai ja keskiviikko vierähtivät mukavasti Prahassa. Kaupungilla ei tullut paljoa notkuttua, perussetit vaan käytiin tsiikailemassa. Hostellilla oli mukava seurustella muiden asukkaiden kanssa, joista suurin osa oli kotoisin yllättäen jenkkilästä. Aika hyvin vältimme tyypilliset puheenaiheet nähtävyyksien bongailuista sun muusta hölynpölystä. Erään vanhemman amerikkalaismiehen kanssa koimme oikein herkulliset keskustelut amerikkalaisesta ökyelämäntavasta. Nuorempien jamppojen kanssa oli kiva jammailla ja ryystää paikallista, edelleen halpaa, soppaa.

Tänä aamuna lähdimme taas matkaan kohti Berliiniä. Onni on ollut taas myötä sillä ensimmäinen kyytimme huristeli 190km/h vauhtia tovin ja toinen kyytimme on oikea ambulanssi. Täällä sitä istutaan takapaksissa hoitsun tuolissa eikä tarvi jutella kuskille kun tuossa on seinä fälis!

- Postedr using BlogPress from my iPhone

Brno-Praha

Lähdettiin Sasu hyvästelyämme sporalla etsimään liftauspaikkaa. Päädyimme eri paikkAan minne olimme alun perin halunneet. Se tosin selvisi meille vasta puolen tunnin harhailun jälkeen. Parin aidan ja pellon ylityksen jälkeen kuitenkin päädyimme huoltoaseman pihaan liftailemaan. Saimme kyydin mukavalta rekkakuskilta ja täsä sitä nyt painetan kohti Prahaa ja tuttua Hostel Elfiä :) Voi olla että maistetaan illalla pari olutta kokkaillesamme.

- Posted using BlogPress from my iPhone

Oujea

Tsekki

Tavattiin saksanlautan saunassa todella ystävällinen suomalainen jääkiekonpelaaja Sasu Hovi, jonka kyydissä päästiin Brnoon Tsekkiin. Saavuttiin tänne Sasun kämpille tänä aamuna 8 tunnin matkan jälkeen ja nyt lyhyiden unien jälkeen syötiin ja ollaan valmiina lähtemään kaupungille. Illalla olisi luvassa panimovierailua ja ties mitä :)

Buffet-illallinen

Buffetissa ei tarjoiltu alkoholia ja ruokakin oli sairaan ankeeta. Jotain pelkkää kiusausta, morjes. Hytti jäi haaveeksi, kun luultiin et saatais se juttelemalla mukavia respassa. Tax free ei myöskään ole tänään auki saati sitten sauna. Humppabändi kyllä laivasta löytyy. Tv:stä tulee saksalainen haluatko miljonääriksi.

Voipi olla että aika käy vielä pitkäksi...26 tuntia matkaa edessä.

-- Posted from my iPhone

Kusm, Reetta ja Stadi

Tämä on historiallinen ensipäivitys. Olemme Mardun kanssa Vallilassa, Kusmin ja Koskisen residensissä. Muutaman tunnin päästä matkustamme laivalla kohti Saksaa ja tulevia seikkailuja.

Fiilikset ovat hyvin sekavat.