San Sebastianista Barceloonaan

San Sebastian oli tähän saakka hienoin paikka missä ollaan oltu. Ihmisiä oli liikkeellä joka ilta sankoin joukoin vaikka se on väkiluvultaan Turun kokoinen. Kaupungin keskustassa oli parit pitkät uimarannat ja mahtavat aallot surffareille. Toisella puolen kaupungin rajan piirsivät Pyreneiden jämävuoret.

Saimme asua tyylikkäässä hostellissamme yksin viimeistä päivää lukuunottamatta. Tuolloin huoneeseemme saapui kanadalainen tyttö, Arianne. Arianne yritti myös liftata kanssamme pois SS:sta mutta kyllästyi kuitenkin aika pian tuohon hommaan, otti bussin ja paineli Barcelonaan. Me jäimme vielä liftaamaan, eikä mennyt kauankaan kun jo istuimme suut virneessä auton penkillä.

Muutamat eri kyydit ja oksentavien poikien yh-punkkariäiti johdattivat meidät täysin toivottoman oloiselle liftipaikalle, ihan autiolle huoltoasemalle keskelle autiomaata. Yksi auto kuitenkin kurvasi tuolle asemalle heti meidän perässämme ja siitä lohkesi saman tien kyyti Barcelonaan saakka. Juttelin kuskin Carlosin kanssa musiikista ja hän mainitsi hänen kaveriensa bändin, Deloreanin, minkä nimen kirjoitin oikein muistiin. Myöhemmin illalla kaverini Lassin Facebook-status meni sattumalta jotenkin näin: "Tosi kovaa kamaa tää uus Delorean!".

Pummittiin metrolla kylille ja mentiin piruuttaan samaan hostelliin kun tää kanadalainen kaverimmekin oli menossa, oltiinhan me pari tuntia häntä edellä! Hostelli (Kabul) oli tosin ihan hirveä ylihinnoiteltu teinireissaajien piletyshostelli. Siä tais olla yks suomalainen jamppakin töissä joka puhui lähinnä itsestään, mutta tarjosi parit bisset niin mikäs siinä.


- Posted using BlogPress from my iPhone