Ihmeita

Maanantaiaamuna matkamme jatkui kohti Siem Reapia. Bussimatka kesti yhteensa 14 tuntia ja vaihdoimme kerran bussia Phnom Penhissa. Sain vissiin sunnuntain retkelta auringonpistoksen, silla matkalla mulle iski kuume. Oloni oli oikeastaan ihan mukava aluksi, olin pikku houreissa koko alkumatkan, kun taas loppumatka oli kuin olisi ollut kuoleman marssilla. Siem Reapissa huoneen loydyttya sammuin heti.

Tiistaina etsimme australiasta saamiemme vinkkien perusteella uuden majapaikan ja kulutimme paivan pyorien kaupungilla. Kiersimme monet Pauliinan bongaamat hyvantekevaisyysjarjestojen silkkipajat, myymalat ja kahvilat lapi. Keskiviikkona seurasin jalleen Pauliinaa muutamiin myymaloihin ja loysin itselleni makeen t-paidan (vai oliko se jo tiistaina) ja sitten soimme hotelli- ja ravintolakoulussa Gourmet-lounaan. Iltapaivalla pelasimme hotellin tyontekijoiden kanssa lentopalloa paikallisia todella taitavia lentopalloilijoita vastaan - rahasta.

Menemme tanaan katsomaan Angkor Watia auringolaskussa ja tulemme yoksi takaisin Guesthouselle. Aikaisin aamulla suuntaamme sinne jalleen ja vietamme koko paivan pyorien noissa maailman kahdeksannen ihmeen viidakon valtaamissa temppeleissa. (Maailman kahdeksansia ihmeita taitaa olla kylla aika liuta.) Ensi viikolla Pauliina menee viikoksi vapaaehtoistyohon orpolapsien pariin farmille. Mina suuntaan tutkimusretkelle raskaasti miinoitettuun viidakkoon. Matkaan Tbaeng Meancheysta itaan Stung Trengiin ja sielta edelleen itaan. Viikon paasta meidan olisi tarkoitus tavata jalleen paakaupungissa Phnom Penhissa.

Nyt ei ole kauheasti mitaan muuta ihmeellista kerrottavaa taalta. Toivottavasti kuumeilut ja vatsaongelmat ovat ohi viikonloppuna, ajatukseni ovat paremmin kasassa ja saan aikaiseksi kattavamman Seam Reap-kuvauksen.

Hyvää ystävänpäivää kaverit

Ystävänpäivän kunniaksi kerään voimani ja yritän vääntää edes jonkinmoisen bloggauksen kasaan voimakkaasta reissuväsystäni huolimatta.

Koh Changin saarella oli mukava rentoutua ja uiskennella kuumassa merivedessä muutaman päivän. Tulimme niin hyvin juttuun ruotsalaisten mökkinaapuriemmekin kanssa suomeksi. Saari oli melkoisen täynnä turisteja ja mökkikyliä, että se ei houkutellut jäämään pidemmäksi aikaa. Löysimme itsemme tiistai-iltana Kampotsan puolelta Koh Kongilta ja keskiviikkona bailukaupungista Sihanoukvillesta. Näimme Philin jälleen Sihanoukvillessä, mutta pakkasimme kuitenkin pian rinkkamme ja otimme shared-taksin Kampotiin, jossa aloimme viimein päästä semmoisiin reissutunnelmiin joita olimme täältä hiekkatien päästä lähteneet hakemaan.

Tänään olemme tutkineet Ranskan vallan aikaista vuoren laelle 1920- luvulla rakennettua hylättyä kummituskylää hulppeine kasinoineen (Bokor hill station). Kävimme lisäksi veneajelulla auringon laskiessa ja näiden jäljiltä ihostani melkein puolet helottaa punaisella aurinkorasvailusta huolimatta. Vaikka Kampotissa onkin kovin mukavaa buukkasimme silti huomiseksi bussin Siam Reapiin, lähelle Angkor Watia, tuota yhtä maailman seitsemästä ihmeestä. Sinne sitten ihmettelemään. Kylläpäs väsyttää, hohhhoijaa.

Ollaan maisteltu hirvean makuista viinaa ks. kuva 2. Vimpassa kuvassa palaa kiinalaisen uuden vuoden merkeissa paperista tehty Lexus. Meidan toivomuslistassa olisi rantalentopallopelit.

- Posted using BlogPress from my iPod

Aasiassa aivotkin huilaa

Sain passiini Kiinan viisumin viimein eilen illalla! Viimeisen Bangkok-iltamme merkeissä kiertelimme vielä hieman Bangkokin backpacker-ghetton pääkadulla Khao San Roadilla tehden jotain tarpeellisia hankintoja ennen kuin menimme nukkumaan. Törmäsimme siinä sitten lukiokaveriini Samiin ja tämän tyttöystävään Mariin ja päätettiin vielä suunnata iltakaljoille. En ollut kovin yllättynyt siitä että törmäsimme, sillä tiesin pariskunnan lähteneen maailmanympärimatkalle. Odotinkin jotain tällaista
tapahtuvan. Oli tosi mukavata tavata pitkästä aikaa ja pikkuisen tarinoida.

Noh, aamulla kasin aikoihin meitä tultiin sovitusti noutamaan hotellilta bussille. Seurasimme kiltisti noutajaamme kuin karja laumaansa ja poimimme matkan varren majataloista lisää länkkäreitä hölmöön seurueeseemme. Tulimme pian paikkaan, jonne muidenkin bussifirmojen kätyrit olivat keränneet omat länkkärilaumansa. Odottelimme nurtsilla omissa ryhmissä kunnes bussit kaarsivat paikalle. Joillakin ryhmillä näytti olevan tarrat paitoihinsa liimattuina ikään kuin karjan erottelun helpottamiseksi. Ja nopeastihan ja kätevästihän se lastaus sitten sujuikin, pääsimme oikeaan bussiin ja silleen!

Kun ilmastoitu ja megaviileän näköinen VIP-bussimme sai lastinsa, lähdimme matkaan. Kuskin polkaistessa lusikkaansa alkoivat bussin kaikki ainakin seitsemäntoista kovaäänistä jytistä ja televisiot näyttää jotain Hollywood-saastetta. Kun ensimmäinen default-puolitoistatuntinen actionpläjäys oli ohi pysähdyimme länkkäribusseja varten kyhättyyn syöttölään, jossa ravittuamme itsemme, nousimme takaisin bussiin ja uusi tsäkätsäkäjytäjytäbum sai vuoronsa viihdesuuttimissa.

Nyt on toinen puolitoistatuntinen luultavasti pian lopuillaan, saavumme kätevästi määränpäähämme ja rintaamme teipataan tarra, käteen lyödään kokis ja joku matkaopas raivaa raajarikot kerjäläiset tieltämme veneelle, joka lastinsa saatuaan ajaa meidät turvallisesti Koh Changin saarelle. Kun olemme päässeet majapaikkaamme, uusimmat leffat pyörivät jo töllöissä, trubaduurit virittelevät nuottitelineisiinsa tuttuja Oasis-lurituksia ja pileet voivat alkaa!

Liftausta tulee vähän ikävä tässä leveällä penkillä istuessa. Liftaus on vaan niin punk. Olisinko kuitenkaan ikinä ajatellut, että tässä on mitään vikaa jos bussissa näytettäisiin jotain järkevämpää elokuvaa? Saattaisin vain mehustella, että onpas kaikki mukavasti, kylmä kokis kourassani. Vaikka kuinka hyvin minulla olisikin asiat, kielii tämä fossiilisilla polttoainella ylläpidetty mukavuus siitä, että aika vähän tulen kokemaan täällä perinteikästä paikallista elämää ja vielä vähemmän parin vuoden päästä täällä matkaavat. Sekä myös siitä, että pian viimeisetkin paikalliset kylät on jyrätty hotellien ja backpackerjamppojen alta ja entiset kylän asukkaat häiritsevät meidän coolien reissaajien kaljan juontia yrittämällä myydä käsitöitä hengenpitimikseen.

Tai ehkä turismi oikeasti tuo tasaisesti kaikille vaurautta ja hyvinvointia, eikä tuloista virtaa kuin pieni osa ulkomaisten taskuun ja korruptioon.




- Posted using BlogPress from my iPod

Location:Thaimaa

Kuumat paikat

Nonniin, on tosiaan mennyt hetki siita kun viimeksi kirjoittelin tanne jotenka pistan viela toisenkin blogitekstin pitaakseni teidat, hyvat lukijani, nahoissanne.

Tuli posoteltua ilmojen halki siihen malliin lentskareilla ja suihkareilla etta nyt on hiilijalanjalkeni Mietaan Jussin saappaan luokkaa. Sama haaskaus jatkuu paikan paalla. Vesi ostetaan pulloista kun kraanavetta ei uskalla juoda - viela ainakaan. Kamppa jaahtyy jos ei ilmastoinnilla niin tuulettimella 24/7. Paikkoihin mennaan ilmastoiduilla takseilla kun Suomi-poikaa hikoiluttaa kuin pienta sikaa. Itseaan ei voi lohduttaa edes pienilla kierratys-asioilla, koska kierratysinfran rakentamista ei ole naemma viela koettu tarpeelliseksi rakentaa.

Saavuimme Bangkokiin siis, otimme ekan hostellin (5euroa yo kahelta), tapasimme hauskoja tyyppeja ja juhlimme ekat pari paivaa huomaamatta etta hostellimme on hirvea hassihotelli. Viime yona naapurihuoneiden pitaessa melsketta paatimme vaihtaa vahan parempaan mestaan. Huomenna saan viimein Kiinan viisumini ja paasemme toivottavasti jatkamaan matkaa kohti Kamputseaa ja saaria Koh Phang ja mitas kaikkia niita olikaan siina Thaimaan ja Kamputsean rajalla. Sinne siis! Nyt pari kuvaa ja sitten taas juhlimaan kamujen kanssa, joiden kanssa tiemme huomenna eroavat.

Joulupukinmaassa

Saavuin Tampere-Pirkkalan lentoasemalle Raiskilla noin tunnin myohassa ja siella minua olivat vastassa keski-ikaistyva perheenisa seka eras vanhempi herrasmies. Paasin heidan kyydillaan vanhemman herrasmiehen luokse nauttimaan illallista. Paikalla oli melkein koko suku: kaksi pienta lasta aitineen, nuori hottis nainen, vanhemman herrasmiehen vaimo seka kolmissakymmenissa oleva tutkija. Ilta oli kovin rento. Katselimme hieman matkakuviani ja leikin lasten kanssa. Vanhempi herrasmies esitteli joululahjojaan ja kuuntelimme Afrikasta tuomaani musiikkia, mista tutkija erityisesti piti. Paasin aamulla saunaan pitkasta aikaa ja saunottuani suuntasin Paunulaisella Tampereelle tapaamaan ystaviani.

Viikko kului kaffitellessa, visaillessa, cd-ostoksia tehdessa ja jalleennakemisten merkeissa. Loppuviikosta tuli taas aika lahtea jatkamaan matkaa. Otin junan alle ja ostin lipun Hameenlinnaan. Jain pois Pasilassa ja paasin entisen tyonantajani Pohjolan Liikenteen kyydissa Kulosaareen hoitelemaan Kiinan viisumia. En saanut viisumia mutta Falun Gongin prosyyrin kylla. Tapasin eraita mukavia helsinkilaisia ja sitten pian jo hyppasimmekin Pauliinan kanssa Finskin lentskariin.

Nyt on edessa 4 kuukautta Aasiaa ja sitten suuntaamme taas takaisin Suomeen. Ja tassa kuva, jonka otin Suomessa. Pauliina jonottaa.