Aasiassa aivotkin huilaa

Sain passiini Kiinan viisumin viimein eilen illalla! Viimeisen Bangkok-iltamme merkeissä kiertelimme vielä hieman Bangkokin backpacker-ghetton pääkadulla Khao San Roadilla tehden jotain tarpeellisia hankintoja ennen kuin menimme nukkumaan. Törmäsimme siinä sitten lukiokaveriini Samiin ja tämän tyttöystävään Mariin ja päätettiin vielä suunnata iltakaljoille. En ollut kovin yllättynyt siitä että törmäsimme, sillä tiesin pariskunnan lähteneen maailmanympärimatkalle. Odotinkin jotain tällaista
tapahtuvan. Oli tosi mukavata tavata pitkästä aikaa ja pikkuisen tarinoida.

Noh, aamulla kasin aikoihin meitä tultiin sovitusti noutamaan hotellilta bussille. Seurasimme kiltisti noutajaamme kuin karja laumaansa ja poimimme matkan varren majataloista lisää länkkäreitä hölmöön seurueeseemme. Tulimme pian paikkaan, jonne muidenkin bussifirmojen kätyrit olivat keränneet omat länkkärilaumansa. Odottelimme nurtsilla omissa ryhmissä kunnes bussit kaarsivat paikalle. Joillakin ryhmillä näytti olevan tarrat paitoihinsa liimattuina ikään kuin karjan erottelun helpottamiseksi. Ja nopeastihan ja kätevästihän se lastaus sitten sujuikin, pääsimme oikeaan bussiin ja silleen!

Kun ilmastoitu ja megaviileän näköinen VIP-bussimme sai lastinsa, lähdimme matkaan. Kuskin polkaistessa lusikkaansa alkoivat bussin kaikki ainakin seitsemäntoista kovaäänistä jytistä ja televisiot näyttää jotain Hollywood-saastetta. Kun ensimmäinen default-puolitoistatuntinen actionpläjäys oli ohi pysähdyimme länkkäribusseja varten kyhättyyn syöttölään, jossa ravittuamme itsemme, nousimme takaisin bussiin ja uusi tsäkätsäkäjytäjytäbum sai vuoronsa viihdesuuttimissa.

Nyt on toinen puolitoistatuntinen luultavasti pian lopuillaan, saavumme kätevästi määränpäähämme ja rintaamme teipataan tarra, käteen lyödään kokis ja joku matkaopas raivaa raajarikot kerjäläiset tieltämme veneelle, joka lastinsa saatuaan ajaa meidät turvallisesti Koh Changin saarelle. Kun olemme päässeet majapaikkaamme, uusimmat leffat pyörivät jo töllöissä, trubaduurit virittelevät nuottitelineisiinsa tuttuja Oasis-lurituksia ja pileet voivat alkaa!

Liftausta tulee vähän ikävä tässä leveällä penkillä istuessa. Liftaus on vaan niin punk. Olisinko kuitenkaan ikinä ajatellut, että tässä on mitään vikaa jos bussissa näytettäisiin jotain järkevämpää elokuvaa? Saattaisin vain mehustella, että onpas kaikki mukavasti, kylmä kokis kourassani. Vaikka kuinka hyvin minulla olisikin asiat, kielii tämä fossiilisilla polttoainella ylläpidetty mukavuus siitä, että aika vähän tulen kokemaan täällä perinteikästä paikallista elämää ja vielä vähemmän parin vuoden päästä täällä matkaavat. Sekä myös siitä, että pian viimeisetkin paikalliset kylät on jyrätty hotellien ja backpackerjamppojen alta ja entiset kylän asukkaat häiritsevät meidän coolien reissaajien kaljan juontia yrittämällä myydä käsitöitä hengenpitimikseen.

Tai ehkä turismi oikeasti tuo tasaisesti kaikille vaurautta ja hyvinvointia, eikä tuloista virtaa kuin pieni osa ulkomaisten taskuun ja korruptioon.




- Posted using BlogPress from my iPod

Location:Thaimaa