Ihmeita

Maanantaiaamuna matkamme jatkui kohti Siem Reapia. Bussimatka kesti yhteensa 14 tuntia ja vaihdoimme kerran bussia Phnom Penhissa. Sain vissiin sunnuntain retkelta auringonpistoksen, silla matkalla mulle iski kuume. Oloni oli oikeastaan ihan mukava aluksi, olin pikku houreissa koko alkumatkan, kun taas loppumatka oli kuin olisi ollut kuoleman marssilla. Siem Reapissa huoneen loydyttya sammuin heti.

Tiistaina etsimme australiasta saamiemme vinkkien perusteella uuden majapaikan ja kulutimme paivan pyorien kaupungilla. Kiersimme monet Pauliinan bongaamat hyvantekevaisyysjarjestojen silkkipajat, myymalat ja kahvilat lapi. Keskiviikkona seurasin jalleen Pauliinaa muutamiin myymaloihin ja loysin itselleni makeen t-paidan (vai oliko se jo tiistaina) ja sitten soimme hotelli- ja ravintolakoulussa Gourmet-lounaan. Iltapaivalla pelasimme hotellin tyontekijoiden kanssa lentopalloa paikallisia todella taitavia lentopalloilijoita vastaan - rahasta.

Menemme tanaan katsomaan Angkor Watia auringolaskussa ja tulemme yoksi takaisin Guesthouselle. Aikaisin aamulla suuntaamme sinne jalleen ja vietamme koko paivan pyorien noissa maailman kahdeksannen ihmeen viidakon valtaamissa temppeleissa. (Maailman kahdeksansia ihmeita taitaa olla kylla aika liuta.) Ensi viikolla Pauliina menee viikoksi vapaaehtoistyohon orpolapsien pariin farmille. Mina suuntaan tutkimusretkelle raskaasti miinoitettuun viidakkoon. Matkaan Tbaeng Meancheysta itaan Stung Trengiin ja sielta edelleen itaan. Viikon paasta meidan olisi tarkoitus tavata jalleen paakaupungissa Phnom Penhissa.

Nyt ei ole kauheasti mitaan muuta ihmeellista kerrottavaa taalta. Toivottavasti kuumeilut ja vatsaongelmat ovat ohi viikonloppuna, ajatukseni ovat paremmin kasassa ja saan aikaiseksi kattavamman Seam Reap-kuvauksen.