Vanhoja outoja temppeleita metsissa

En tieda miksi lupailin kirjoitella Seam Reapista, tahi Siem Reapista, niinkuin olen sen aikaisemmin kirjoittanut, jonkinlaista kuvausta. Mahtavan temppelikompleksin viereen kasvanut turistin tarpeet tayttava kaupunki, siinapa se. Viihdyimme siella ihan hyvin vaikka se ei kummoinen mesta ollut.


Entas Angkor Wat sitten? Noh, lahdimme katsomaan auringonlaskua temppeleille ja pyyhalsimme pitkassa letkassa muiden tuktukien seassa. Olo oli aika juhlava kun Angkor Wat alkoi nakya pikkuhiljaa kauniissa valossa puiden takaa. Viimein kun olimme kohdalla ja koko komeus seisoi valtavana edessamme niin mietiskelin vaan miten uskomaton savotta Khmereilla on siina joskus ollut. Kaikki nuo Angkor Watin ympariston temppeleiden rakennuskivet on tuotu 50 km paasta uittamalla jokea pitkin. Joelta kivet on viela saatettu roudata toiset 50 km viidakkoa pitkin jonnekin etaammalle temppelirakennustyomaalle ja sitten niista on vasta paasty rakentamaan tempheleita. Jees, emme kuitenkaan jaaneet viela Angkor Watia tsiikailemaan vaan tuktukien letka vei meidat katsomaan auringonlaskua Bayon-temppelille. Kuva kertoo ehka kaiken. Auringonlaskun jalkeen kavimme viela iltahamarissa Angkor Watia fiilistelemassa kun kaikki turistit olivat jo lahteneet.


Herasimme aamulla, en edes muista miten aikaisin, ja kiiruhdimme pyorilla auringonlaskua tsiikailemaan Angkor Watiin. Pyoriskelimme aamupaivan Angkor Watin kimpussa. Yritin tajuta jotain uskomattoman hienoista kaiverruksista, joita temppelin kaikki pinnat ovat taynna. Jokaisella neljalla temppelin sivulla on koko pitkan sivun kokoinen kaiverrus-teos, joka kertoo ehka jonkun tarinan tai siis, enhan ma parissa tunnissa ehtinyt hiffata mista niissa on kyse. Mut hienoja olivat, ou jee! Niiden kaiverrusten merkityksista, historiasta, ja muista tarinoista voi sitten lukea vanhainkodissa. Otettiin jalleen fillarit alle ja lahdettiin ajelemaan metsiin etsimaan muita mystisia temppeleita. Ja loytyihan niita. Aika pian emme enaa jaksaneet pysahtya jokaisen vastaan tulevan temppelin kohdalla vaan tyydyimme vain toteamaan miten mahtava laja kivia siella metsan siimeksessa oli pinossa.


Pyorailimme koko paivan http://en.wikipedia.org/wiki/File:Karta_AngkorWat.PNG tuolla alueella. Valilla piti ryystaa limpparia, istua varjossa romahtaneiden rakennelmien paalla ja fiilistella, etta jaksoi taas koluta temppeleita. Parhaat hetket olivat ruoka-aikoina, jolloin pakettituristit vietiin Seam Reapiin syomaan. Silloin jossain temppeleissa oli todella rauhallista, saattoi jopa saada kuvan ilman ihmisia.


Sunnuntaina lahdimme Seam Reapista samalla tuktukilla kohti seikkailujamme. Pauliina jai orpokotiinsa, mina nousin mopon tarakalle pitkalle matkalle, josta kerron ehka huomenna.