Pyorin reipas viikko sitten Saigonissa etsimassa halvempaa majapaikkaa. Eraan hotellin aulassa rempsea indonesialaismies luuli minua Kenny Rogersiksi. Olin kovin otettu kohteliaisuudesta ja jain juttusille taman, vaikka nyt Jinin, kanssa. Han esitteli minulle myos mukavan siskonsa Ginan. Kun kerroin olevani Suomesta, he innostuivat ja Jin kertoi etta Ginan tytar tai joku sukulaislikka (jai siina epaselvaksi) oli juuri muuttamassa Suomeen.He pyysivat minua auttamaan ja kertomaan hieman vinkkeja, joten sovimme tapaavamme myohemmin paivalla.
Tapasimme kahvilassa ja Jin tilasi meille mehut. Han kertoi etta Gina, tytto ja taman seta saapuisivat ihan pian. Jin vaikutti kovin joviaalilta bisnes-henkiselta aasian-kosmopoliitilta. Puhelin soi taman tasta. Hetken paasta kahvilaan saapuivat oikein hyvantuuliset Gina ja seta-Alan. Rupattelimme taas hetken ja kysaisin ohimennen milloinkohan tama tytto saapuisi paikalle ja Alan vastasi etta meidan taytyisi menna heidan luokseen hanta tapaamaan. "Juothan sina kaljaa?", kysaisi Alan, ja "ethan pahastu jos menemme heidan luokseen maistelemaan kaljaa vietnamilaisen barbeque-lounaan kera?".
Laksimme siis taksilla heidan taloaan kohti, Jinin jaadessa kaupunkiin. Taksissa oli hauskaa. Gina kertoi koko suvun olevan nyt koolla haiden takia. Han kertoi myos vaihtaneensa rahaa shoppailua varten ja sivulauseessa etta dollaria vastaan han oli saanut 10 000 dongia. Takerruin tuohon, silla oikea kurssihan on jotain 19 300 dongin luokkaa. Gina valitteli sinisilmaisyyttaan ja kiitteli minua kovasti oikaisusta. Jossain taksimatkan vaiheessa he huomasivat kuskin ajattavan meilla ylimaaraisen lenkin ja toruivat kuljettajaa ja valittelivat kuinka sita aina turistia huijataan. Niinpa.
Paastiin perille talolle, jossa meita oli vastassa charmantti, noin 65-vuotias Frank. Frank tyonsi kaljan kouraani ja rupesi kyselemaan monenmoista ja kertoi itsestaan kainkenlaista. Han kertoi opiskelleensa Kaliforniassa taloustieteita ja tehneensa uran Aasiassa eri kasinojen johtajana. Hanen englantinsa oli todella fluenttia ja siella taalla vilisi hienoja sanoja, joita aasialaisen suusta harvoin kuulee. Hetken paasta ruuat olivat valmiina ja meidat kutsuttiin poytaan. Tarjolla oli monenmoista silavaa, kalaa ja riisia. Syotyamme jatkoimme taas juttelua Frankin kanssa. Aloin vahan ihmetella, etta missakohan tama Suomeen muuttamassa oleva tytto oli ja kysaisin. Hanen kerrottiin saapuvan ihan tuossa tuokiossa.
Frank osoitti poydalla olevaa luksusristeilijan pienoismallia ja kertoi etta tama Costa Serena-laiva oli Vietnamissa ja etta he olivat avaamassa sinne juuri Kasinoa. Han kertoi kuinka Vietnamissa ei ole ollenkaan elakejarjestelmaa ja etta hanen kuitenkin pitaisi pian vetaytya Kasinohommista elakkeelle. Han tarvitsisikin minun apuani elakerahoituksessa. Frank kertoi etta avajaispaivina kasino antaa asiakkaiden voittaa 300 000$ kasinon rahoja. Se ei olisi keneltakaan pois jos mina menisin sinne pelaamaan hanen rahoillaan hanen puhuttuaan jakajat ja turvamiehet mukaan juoneen, ja voittaisin iisisti 20 000-30 000$, josta saisin pitaa itse 25%. Han pyysi minua siirtymaan talon ylakertaan, etta voisimme jutella hieman tarkemmin ja etta han voisi opastaa minua Black Jackin saloihin. Paastyamme huoneeseen kerroin hanen sekoittaessa korttipakkaa, etta mina en ehka ole kovin kiinnostunut tarjouksesta enka oikea mies hommaan. Kattelimme sitten ja palasimme takaisin alakertaan ja Gina lahti saattamaan minua kaupunkiin.
Kyselin edelleen Suomeen muuttavasta tytosta ja Gina kertoi etta voisin tulla tapaamaan hanta parin tunnin paasta kahvilaan, jonne ekat treffitkin oli sovittu. Gina ajelutti minut taksilla takaisin keskustaan (talla kertaa taksi ajoi suorinta tieta yllattaen) ja pyysi minua viela maksamaan taksin. Annoin Ginan kuitenkin hoitaa sen, hyvastelimme ja lahdin hamillani kertomaan seikkailustani Pauliinalle.
Sitten parin paivan paasta Pauliinan jo lahdettya omille teilleen, olin syomassa intialaisessa, kun vieruspoytalaiset filippiinilaisnainen ja -mies rupesivat juttusille. Heilla tuntui olevan hyva meininki paalla ja kovi
n paljon asiaa joten pyysin heita poytaani. Nainen (22v) kertoi tyoskentelevansa Filippiineilla uutistoimituksessa ja halunneensa tehda kansainvalisia uutisia, joten kanava oli lahettanyt hanet reissaamaan ensin. Mies, hanen veljensa (n.40), kertoi olevansa Sony Companyn palveluksessa ja reissaavansa tyon puolesta paljon. Vaikka minulla ei ollut mitaan syyta epailla taaskaan mitaan huiputusta paatin ottaa varman paalle ja pyysin saada ottaa heista kuvan ja sahkopostitkin vaihdettiin het silleen. Kuvailtiin hyvissa fiiliksissa ja naureskeltiin ja tarinoitiin. Tarinankerronnassa alkoi olla samoja piirteita kuin pari paivaa sitten. He eivat olleet uskoa etta olin todella jo 29-vuotias. Heidan mielestaan naytin 25-vuotiaalta runsaassa parrassani, joka mielestani vanhentaa minua kymmenella vuodella. Tytto myos siristeli silmiaan semmoiseen tyyliin johon Palosen poika ei ole niin tottunut.
Mies alkoi kertoa heidan isoisoaidistaan, jolla olisi tanaan 102-vuotis pirskeet ja etta han haluaisi kutsua minut myos mukaan juhlimaan. "Juothan sina kaljaa?", han kysaisi ja mulla iski hullut bon voyage-ilmiot paalle! Juhlissa olisi luvassa hieman barbequeta ja hyvaa meininkia. Lahdettaisiinko taksilla juhlimaan?
Oltiin kaikki saatu syotya ja maksettua, joten lahdimme yhdessa pois ravintolasta. Oli todella vaikea uskoa heista, etta heilla olisi jokin taka-ajatus tassa taustalla ja olinkin aika ymmallani siina kavellessamme. Kun paastiin isomman kadun varteen taksitolpalle, sanoin etten paase millaan viela juhlimaan ja etta voitaisiinko tavata myohemmin. Sovimme tapaavamme tuolla paikalla neljan aikoihin. Paatin tehda oharit ja lahetin vahan ennen neljaa tytolle mailin etten millaan paase heidan juhliinsa. Hanelta tuli takaisin todella toruva viesti parin paivan viiveella. Siitas saivat!
Harmi vaan kun jai mummeli nakematta ja se etta olisko ne pileet olleet mahdollisesti jopa samas mestas kuin missa aikaisemmin olin kaynyt.
Tapasimme kahvilassa ja Jin tilasi meille mehut. Han kertoi etta Gina, tytto ja taman seta saapuisivat ihan pian. Jin vaikutti kovin joviaalilta bisnes-henkiselta aasian-kosmopoliitilta. Puhelin soi taman tasta. Hetken paasta kahvilaan saapuivat oikein hyvantuuliset Gina ja seta-Alan. Rupattelimme taas hetken ja kysaisin ohimennen milloinkohan tama tytto saapuisi paikalle ja Alan vastasi etta meidan taytyisi menna heidan luokseen hanta tapaamaan. "Juothan sina kaljaa?", kysaisi Alan, ja "ethan pahastu jos menemme heidan luokseen maistelemaan kaljaa vietnamilaisen barbeque-lounaan kera?".
Laksimme siis taksilla heidan taloaan kohti, Jinin jaadessa kaupunkiin. Taksissa oli hauskaa. Gina kertoi koko suvun olevan nyt koolla haiden takia. Han kertoi myos vaihtaneensa rahaa shoppailua varten ja sivulauseessa etta dollaria vastaan han oli saanut 10 000 dongia. Takerruin tuohon, silla oikea kurssihan on jotain 19 300 dongin luokkaa. Gina valitteli sinisilmaisyyttaan ja kiitteli minua kovasti oikaisusta. Jossain taksimatkan vaiheessa he huomasivat kuskin ajattavan meilla ylimaaraisen lenkin ja toruivat kuljettajaa ja valittelivat kuinka sita aina turistia huijataan. Niinpa.
Paastiin perille talolle, jossa meita oli vastassa charmantti, noin 65-vuotias Frank. Frank tyonsi kaljan kouraani ja rupesi kyselemaan monenmoista ja kertoi itsestaan kainkenlaista. Han kertoi opiskelleensa Kaliforniassa taloustieteita ja tehneensa uran Aasiassa eri kasinojen johtajana. Hanen englantinsa oli todella fluenttia ja siella taalla vilisi hienoja sanoja, joita aasialaisen suusta harvoin kuulee. Hetken paasta ruuat olivat valmiina ja meidat kutsuttiin poytaan. Tarjolla oli monenmoista silavaa, kalaa ja riisia. Syotyamme jatkoimme taas juttelua Frankin kanssa. Aloin vahan ihmetella, etta missakohan tama Suomeen muuttamassa oleva tytto oli ja kysaisin. Hanen kerrottiin saapuvan ihan tuossa tuokiossa.
Frank osoitti poydalla olevaa luksusristeilijan pienoismallia ja kertoi etta tama Costa Serena-laiva oli Vietnamissa ja etta he olivat avaamassa sinne juuri Kasinoa. Han kertoi kuinka Vietnamissa ei ole ollenkaan elakejarjestelmaa ja etta hanen kuitenkin pitaisi pian vetaytya Kasinohommista elakkeelle. Han tarvitsisikin minun apuani elakerahoituksessa. Frank kertoi etta avajaispaivina kasino antaa asiakkaiden voittaa 300 000$ kasinon rahoja. Se ei olisi keneltakaan pois jos mina menisin sinne pelaamaan hanen rahoillaan hanen puhuttuaan jakajat ja turvamiehet mukaan juoneen, ja voittaisin iisisti 20 000-30 000$, josta saisin pitaa itse 25%. Han pyysi minua siirtymaan talon ylakertaan, etta voisimme jutella hieman tarkemmin ja etta han voisi opastaa minua Black Jackin saloihin. Paastyamme huoneeseen kerroin hanen sekoittaessa korttipakkaa, etta mina en ehka ole kovin kiinnostunut tarjouksesta enka oikea mies hommaan. Kattelimme sitten ja palasimme takaisin alakertaan ja Gina lahti saattamaan minua kaupunkiin.
Kyselin edelleen Suomeen muuttavasta tytosta ja Gina kertoi etta voisin tulla tapaamaan hanta parin tunnin paasta kahvilaan, jonne ekat treffitkin oli sovittu. Gina ajelutti minut taksilla takaisin keskustaan (talla kertaa taksi ajoi suorinta tieta yllattaen) ja pyysi minua viela maksamaan taksin. Annoin Ginan kuitenkin hoitaa sen, hyvastelimme ja lahdin hamillani kertomaan seikkailustani Pauliinalle.
Sitten parin paivan paasta Pauliinan jo lahdettya omille teilleen, olin syomassa intialaisessa, kun vieruspoytalaiset filippiinilaisnainen ja -mies rupesivat juttusille. Heilla tuntui olevan hyva meininki paalla ja kovi
n paljon asiaa joten pyysin heita poytaani. Nainen (22v) kertoi tyoskentelevansa Filippiineilla uutistoimituksessa ja halunneensa tehda kansainvalisia uutisia, joten kanava oli lahettanyt hanet reissaamaan ensin. Mies, hanen veljensa (n.40), kertoi olevansa Sony Companyn palveluksessa ja reissaavansa tyon puolesta paljon. Vaikka minulla ei ollut mitaan syyta epailla taaskaan mitaan huiputusta paatin ottaa varman paalle ja pyysin saada ottaa heista kuvan ja sahkopostitkin vaihdettiin het silleen. Kuvailtiin hyvissa fiiliksissa ja naureskeltiin ja tarinoitiin. Tarinankerronnassa alkoi olla samoja piirteita kuin pari paivaa sitten. He eivat olleet uskoa etta olin todella jo 29-vuotias. Heidan mielestaan naytin 25-vuotiaalta runsaassa parrassani, joka mielestani vanhentaa minua kymmenella vuodella. Tytto myos siristeli silmiaan semmoiseen tyyliin johon Palosen poika ei ole niin tottunut.Mies alkoi kertoa heidan isoisoaidistaan, jolla olisi tanaan 102-vuotis pirskeet ja etta han haluaisi kutsua minut myos mukaan juhlimaan. "Juothan sina kaljaa?", han kysaisi ja mulla iski hullut bon voyage-ilmiot paalle! Juhlissa olisi luvassa hieman barbequeta ja hyvaa meininkia. Lahdettaisiinko taksilla juhlimaan?
Oltiin kaikki saatu syotya ja maksettua, joten lahdimme yhdessa pois ravintolasta. Oli todella vaikea uskoa heista, etta heilla olisi jokin taka-ajatus tassa taustalla ja olinkin aika ymmallani siina kavellessamme. Kun paastiin isomman kadun varteen taksitolpalle, sanoin etten paase millaan viela juhlimaan ja etta voitaisiinko tavata myohemmin. Sovimme tapaavamme tuolla paikalla neljan aikoihin. Paatin tehda oharit ja lahetin vahan ennen neljaa tytolle mailin etten millaan paase heidan juhliinsa. Hanelta tuli takaisin todella toruva viesti parin paivan viiveella. Siitas saivat!
Harmi vaan kun jai mummeli nakematta ja se etta olisko ne pileet olleet mahdollisesti jopa samas mestas kuin missa aikaisemmin olin kaynyt.
Taidettiin Ritvan keskimmäistä vierä narusta. Tommosta kakkelsperiä tarjoilevat täällä meidän mantereella kans helposti sinisilmäisille silkohapsille kaikemmaailman filunkimiehet. Terv: Jusi
VastaaPoistaEthän vaan maksanut mitään luottokortilla siinä tilanteessa? Muuten kantsii kyylätä veloituksia.
VastaaPoistaMikahan outo kohta sussa vetoaa ja miten naihin aasialaisiin? Pida mut ajan tasalla asioiden edetessa, ja jos oikein hyva (ja oikea) suunnitelma ilmaantuu, oon paikalla, noin paivassa - tai jos pitaa tulla maksaan lunnaita tai jotain.
VastaaPoistaMä jo tos "Kenny Rogers-kohoras" meinasin vähä alakaa epäillä... Eikös se Setä Kenny oo jo 80:n tuolla puolen? Terv. Toni T., H:ki - FIN
VastaaPoistaVietnamissa mun mielestä kaikenlaiset huijausyritykset oli yleisempiä kun missään muualla, ja kävi välillä ärsyttään kun piti koko ajan tarkistaa ja varmistaa kaikki moneen kertaan.
VastaaPoistaNimimerkilla kaksi tuohon ekaan huijaukseen sortunutta tuntevaa. Molemmilla meni koko reissun budjetti sen silian tien.Ne on ovelia kettuja ne!
VastaaPoistaVaro nyt siella Kiinassa ainakin niita teemaisteluun/taidenayttelyyn pyytavia tyttoja. Ne iskee aina soolona reissaaviin miehiin. Etenkin Pekingissa ja Shangaissa.
Terveisin,Mirka-tati