Jarkyttava Phnom Penh

Pikkuisten nollausten jalkeen paastiin tutustumaan paakaupunki Phnom Penhiin. Kaupungissa on tilastojen mukaan n. 2 miljoonaa asukasta ja sielta loytyy vain harvoja yli 3-kerroksisia taloja, joten se on hyvin laajalle levittynyt pitaja. Hetken siella pyorittyamme selvisi ettei siella ole syyta oleilla turhan pitkaan.

Phnom Penhilla on kuitenkin erikoinen historia Khmer Rougen ajoilta. Khmer Rougehan oli kapinallis/vallankumouksellinen- joukko, joka otti vallan Kampodzassa 1975 johtajanaan hirmuhessu Pol Pot. Pol Potin visiona oli katkaista kaikki valit etenkin jenkkeihin ja muihinkin kapitalisteihin ja tehda Kampodzasta yyber-kommunistinen mesta. Koko Phnom Penh tyhjennettiin yhden tai parin paivan aikana ja vaesto pakotettiin landelle riisipelloille sen perusteella missa sattuivat Khmer Rougen joukkoja kohdatessa olemaan. Eli jos aiti sattui olemaan kaupassa juuri kun Khmerit tulivat kotiin, lahtivat kotona olevat perheenjasenet paikkaan x ja kun aiti viimein kohtasi jossain pain kaupunkia Khmerit, pistettiin hanet paikkaan y, sen kummempia kyselematta. Ei ollut enaa kuin yksi perhe: valtio. Kun Khmer Rougen valta viimein kukistui, Vietnamin joukkojen vapauttaessa maan ja vallatessa Phnom Penhin n. 3 vuotta myohemmin, pystyivat elossa olevat perheet jalleen nakemaan toisensa. Noiden kolmen vuoden jalkeen tosin perheesta ei valttamatta ollut enaa ketaan elossa, silla Khmerien siivoustiimi seka riisipeltojen kehnot tyosuhde-edut: kaksi nihkeata riisikeittoa paivassa 12h tyosta karsivat kummasti vakea (eri arvioiden mukaan 1-3 milj. ihmista).

Kavimme yhden paivan aikana katsomassa Khmer Rougen Killing Fieldsit seka Tuol Sleng Genocide-museon. Killing Fieldseilla paastettiin ihmisia hengistaan, muistaakseni 7 ihmista paasi pakenemaan sielta. Security Prison 21:ssa, josta kukaan ei selvinnyt, (eli nykyinen Tuol Sleng Museum) kidutettiin ja sitten teloitettiin ihmisia. Tuol Slengissa hirveydet todella konkretisoituivat esilla olleiden tuhansien teloittettujen kasvokuvien muodossa. Khmer Rouge otti vangeistaan kuvan ennen ja jalkeen.

Phnom Penhista jatkettiin matkaa Vietnamiin bussi+paatti-yhdistelmalla. Pikkubussi vei meidat ensin tunnin verran pois PP:sta Mekongin varteen, josta meidat kaappasi kyytiinsa pieni 15 hengen venhe. Vene kulki todella hitaasti, silla se otti jokaisen rannalla huiskuttelevan kyytiinsa. Kerran kyytiin nousi kaveri moponsa kanssa! Rajalle viimein paastyamme ja leimat saatuamme, vaihdoimme botskia. Tama botski poikkesi pian pienemmalle Mekongin sivujoelle (Kauhajoen kokoiselle leveimmillaan), jonka rannoilla rahtilaivat pakkasit sisuksiinsa riisia, kuskien rentoillessa riippumatoillaaan. Joella oli melkoinen trafiikki. Koko ajan vastaan tuli ja ohitsemme meni paatteja kuljettaen joko riisia tai puutavaraa (sidottuna veneen kylkiin). Joen rannoilla oli sahoja, telakoita, riisinkuivattamoita ja kylia siella taalla. Pienia puisia losseja, ja hataria yhden lankun levyisia korkeita siltoja. Todella mielenkiintoista ja mina olin pakannut kamerani pois.

Vietimme yhden yon lahella rajaa Mekong Deltalla eraassa pienessa kaupungissa ja otimme aamulla bussin kohti rannikkoa ja Phu Quocin saarta. Bussissa tapasimme ruotsalaisen Antonin, jonka kanssa jaoimme majapaikkamme Phu Quocin rantabungalowille paastyamme.