Liftausteknistä tietoa, teknoa, oliivejä ja muita juttuja

Jos jotakuta mietityttää miten tämä liftaushomma oikein toimii niin voi tutustua seuraavanlaisiin nettisivustoihin: http://hitchbase.com , http://hitchwiki.com Noilta sivuilta ja monilta muiltakin sivuilta löytyy perustietoa liftauksesta ja mikä tärkeintä, niiltä löytyy aika kattavasti kaikenmoisten kaupunkien (ympär mailman) parhaat liftauspaikat eri ilmansuuntiin. Sieltä mäkin katson aina liftimestat ja jos semmoisia ei ole saatavilla niin google mapsillä tulee etsittyä kaupungin liepeiltä huoltoasema tahi muu ramppi jolta lähteä liftailemaan. En mä oikein enää edes muista miten sitä tuli aikaisemmin liftattua kun ei ollut noita sivustoja saati google mapsiä. Paikat löytyi kait säkällä ja muutaman kilometrin ramppauksella.

Mutta sitten taas tämän matkan pariin. Tuo alkubrief tuli tuohon oikeastaan sen takia kun rupesin miettimään miten vaikea tämä viimeinen etappi Barcelonasta tänne Coimbraan olikaan. Vaikkakin koimme jälleen kaikenmoista siistiä, oli matka aika pitkä ja vaivalloinen.

Otimme paikallisjunan Barcelonasta Castellbisbalin asemalle n. 20km päähän steissiltä. Sieltä ramppasimme läheiselle huoltoasemalle ojien poikki junaradat alittaen ja kengät sotkien. Jonkun pellon poikki rämmityämme olin kadottanut kameran linssisuojuksen. Huoltoasemalla Mari pesi lenkkarinsa tuulilasinpesuun tarkoitetuilla vehkeillä ja minä potkin puhtaaksi kirpparilta löytämäni aivan mahtavat Meindl-trekkikenkäni löytäen siinä sivussa pahvilaatikon johon raapustimme jälleen tekstin Zaragoza. Eka kyytimme, juuri eläköitynyt reipas liikunnanopettajanainen, oli vanha liftari itsekin. Hän kutsui meidät luokseen kun taas palaamme Barcelonaan. Seuraava kyytimme oli meidän ikäinen nuori jamppa, joka oli loukannut lumilautaillessaan jalkansa eikä voinut enää tehdä hiihdonopettajan töitään. Aika perzeestä kun oli niin hirveän sympaattinen ja mukava nuorimies. Seuraava kuskimme ajoi nahkaverhoiltua isoa hienoa Renaultiaan, näytti Georgialaiselta (mistä oli myös kotoisin) 50-vuotiaalta parittajalta ja kuunteli mm. Båten Annaa ja muuta paskaa teknoa ihan täysillä. Siis IHAN TÄYSILLÄ. Onneksi georgialaisen puhelin sentään soi pariin kertaan ja musa oli sen aikaa hiljaa. Seuraavaksi pääsimme rekan kyytiin. Bulgarialainen kuskimme kuunteli hyvää rokkia ja vaikutti muutenkin oikein mukavalta mieheltä. Jostain syystä hän kuitenkin jätti meidät melkein autiolle huoltoasemalle 60km päähän määränpäästään odottamaan pariksi tunniksi seuraavaa kyytiä. Seuraavaksi juuri töistä päässyt rempseä keski-ikäinen espanjalaisnainen vei meidät Tudelaan, josta vielä liftasimme edellisissä kuvista tutun Jose Luisin jazztupakalta tuoksuvaan Jeeppiin.

Josen kyydissä menimme 15km päähän Corellaan toteamaan ettei sieltä löydy majoitusta ja sitten jälleen hänen kyydissään takaisin Tudelaan. Joimme löytämämme hostalin baarissa oluet ja siinä samalla sovimme että menemme aamulla yhdessä Jose Luisin perheen oliiviviljelmille töihin.

Aamuseiskalta soi kello, jota hetken torkutettuamme nousimme tutun Jeepin kyytiin. Haimme mummolasta eväät sekä verkkoja ja koreja oliivinkeruuta varten. Sitten nappasimme Jesuksen hallilta peräkärryt ja lähdimme kohti plantaaseja. Oliivien poimiminen oli aika yksinkertaista hommaa. Ensiksi levitimme kaksi n. 8 m2 kokoista verkkoa kolmemetristen puskaa muistuttavien oliivipuiden alle, jonka jälkeen Jesus kävi läpi jokaisen oksan, jolla oliiveja oli, Stihl-merkkisellä poimintavehkeellä. Stihl eli Tilhi repi ja varisteli hienovaraisesti oliivit verkon päälle jonka jälkeen me muut poimimme loput oliivit käsiin samalla tyylillä kuin marjapuskasta olisi marjoja poiminut, mutta pudotimme ne vaan suoraan maahan verkon päälle. Sen jälkeen verkko joko siirrettiin seuraavan puun alle tai jos se oli jo täynnä oliiveja, oliivit tyhjennettiin peräkärryyn. Nelisen tunnin aherruksen ja eväspaussin jälkeen oliivit menivät puristettaviksi öljyksi ja me menimme Jose Luisin mummolaan juhlalounaalle. ->Kuvat.

Suihkun ja ruaan jälkeen hyvästelimme mummelit ja Jesukset ja Jose Luis vei meidät tienristeykseen liftailemaan ja jatkamaan matkaamme jälleen uusia kokemuksia rikkaampina.