Corellasta Jose Luisin luota pääsimme vielä samana iltana aika pitkän matkan eteenpäin Salamancaan saakka, vaikka aloitimmekin liftauksen vasta kello 16 aikoihin. Ensimmäinen kuskimme oli kotoisin Perusta - toinen perulainen kuskimme so far. Täytyy olla hienoa maa. Toista kyytiä odotimme taas aika pitkään autotullin porttien edessä (maksullinen motari), mutta sitten viimein kyydin saatuamme pääsimme vilkkaan Burgokseen ja Salamancaan vievän tien varrelle huoltoasemalle, josta seuraava kyyti irtosi ihan heti autosta noustuamme. Siinä ei vessaan oikein ehditty vaikka hätä olisi ollut. Huoltoasemalta kyydin antaneen pakettiautoilijan kanssa jaoimme Jose Luisin mummon mukaan pakkaamia eväitä ja hän vei meidät ystävällisesti vähän ohi reitiltään, hyvälle liftipaikalle huoltoasemalle heti motarin viereen. Vaikka kello oli tuossa vaiheessa jo yli kahdeksan illalla jatkoimme liftausta kylmästä tuulesta huolimatta. Oli niin hyvä draivi päällä. Huoltoaseman likat ja rekkakuskit naureskelivat kylmässä tuulessa horjumisellemme ja epäonnisille kyytitiedusteluillemme. Saimme kuitekin aika lyhyessä ajassa kyydin kahdelta mukavalta ja englannintaitoiselta eläinlääkäriltä Salamancaan. Kuski oli vanha liftari myös ja halusi nähdä ennen kyytiin nousemista passin tai ajokortin. Hän kertoi liftailleensa aina ajokortti tai passi kädessä. Mikäs siinä, tapansa kullakin. Minä pidän kyllä mielummin passini rinkan pohjalla, hukkaisin sen taas kuitenkin.
Vietimme yön Salamancassa ja aamulla Marin laulettua minulle (!) juhlin syntymäpäivääni rikkomalla hotellin ikkunan aurinkoverhon. Lähdimme äkkiä siitä sitten lipettiin ja saavuimme jälleen aika vaivalloisen liftausurakan jälkeen viimein Coimbraan kauhajokisen yhteisen kaverimme Nevalan Miran luokse. Jee! Illalla pidimme pirskeet meikäläisen 29-vuotisen taipaleen kunniaksi ja pyörimme baareissa kuuteen asti aamulla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti