Minun Afrikkani

Hei

Marokossa ollaan. Taalla on nappikset aivan erilaisia joten kirjoitan lyhyen sepostuksen. Kahden tunnin lauttamatka Espanjasta Tangeriin kesti viitisen tuntia hirvittavan vastatuulen takia. Taskuperuutus satamaan kesti ainakin tunnin. Kiva kun loysimme yomyohaisella viela majapaikan neljalla eurolla.

Tangerin vanhakaupunki, eli Medina, on todella lumoava paikka. Pienet sokkeloiset kujat jatkuvat loputtomiin ja niiden varrella on kaikkea ihmeellista. Talot on maalattu valkoisiksi ja ovet usein sinisiksi. Tiilikatotkin nayttavat jossakin taloissa olevan sinisiksi maalattuja. Jotkut talot ovat vahan niin ja nain rakennettu eivatka sahkotyotkaan nayta kovin turvallisilta. Ehka kuitenkin vahan turvallisemmilta kuin Nepalissa. Tosi hieno kaupunki, tykkaan kovasti.

Mutta. Olen jutellut aika paljon paikallisten ihmisten kanssa ja joskus oikein pyrkinytkin juttusille; kaikki kun taala muuten pyrkivat minun juttusilleni. Olen tavannut pari oikein mukavaa ihmista, mutta useimmilla nayttaa olevan motiivina saada joko myytya minulle jotain, vietya minut vaikka hyvaan ravintolaan/kauppaan jonkun korvauksen toivossa tai sitten vaan muuten saada minulta roponen tahi kaikki kahisevat. Kovasti kaikkia liimanhaistelijoita nayttaa kiinnostavan kiiltava kamerani, siksi se pysyykin taskussani.

Olihan se nyt odotettavissakin etta taalla on kaikenmoista kaupustelijaa, eivatka ne niin oikeastaan harmitakaan minua. Kaikenlaista limanulsjaskaa vaan tulee lisaksi koko ajan kinuamaan rahaa raka poskella. Liimanhaistelijoitakin nakyy iltaisin vahan joka puolella. Lahdemmekin tasta toivottavasti vahan rauhallisemmille seuduille tanaan, bussilla. Chechaomeniin siis suunta. Se on Lonely Planetin mukaan 45 000 asukkaan kaupunki ja siella pitaisi olla kaunis medina. Toivottavasti siella saapi olla rauhassa.