Siististi cool!

En odottanut saavani bussimatkasta irti muuta kuin puutuneen berberin ja rutosti univelkaa. Toisin kuiteskin kavi. Ajeltuamme kuutisen tuntia lapi arojen, yli Atlas-vuorten ja useamman poliisien checkpointin pysahdyimme yhtakkia toisen bussin vierelle tienposkeen. Kuskeilla oli ilmeisesti jotain kranaa keskenaan kun tuosta kohtaamisesta kehkeytyi melkoinen hassakka. Tovin riepoiteltuaan toisiaan huuto loppui kuin seinaan ja kuskit nousivat tyytyvaisina takaisin hommiinsa. Pian taas pysahdyttiin huoltoasemantapaiselle ja matkustajat riensivat ostamaan ruokaa ja kaymaan toileteissa. Sarpiessani soppaa oli bussin viereen kurvannut siviilipoliisikaara ja kytat olivat hakeneet edessani istuneen huntupaisen rouvan autonsa takapenkille sydanta riipaisevan itkuhuudon saestamana. Saapuessani takaisin bussille poliisit santailivat hammentyneiden matkustajien seassa aivan kuin jotain etsien. Tovin poliisien touhuja ihmeteltyamme meidan piti nousta bussiin ja kaivaa passit ja matkaliput esiin. Sitten taas juostiin ulos seisomaan bussin viereen nostettujen omien matkatavaroidemme viereen. Sitten taas takaisin sisaan istumaan. Ja kerran viela ulos. Siina sitten ulkosalla seistessani poliisit repivat jostain megalomaanisen kokoisen matkalaukun eteeni ja ravayttivat sen auki. Se oli taynna hassista! Hetken paasta loytyi viela toinen pienempi laukku ja sekin oli taynna tuota Marokon kultaa.

Paasimme matkaan taas. Taysikuu valaisi vuoristoa yon hamarissa ja tuntui valilla silta etta olisin toisella planeetalla. Ehka Cinematic Orchestra korvissani ja ruumasta matkustamoon pollahtavat hassispolyt tekivat tehtavansa. Yhtakkia ajoimme taas kuitenkin tien sivuun ja samat poliisit ilmestyivat ovesta sisaan ja hakivat autosta edessani istuvan toisen rouvashenkilon. Kun asiat saatiin taas selvitettya rouva astui kyytin ja jatkoimme matkaa. Seuraavan kylan asemalla odottivat taas samat kytat ja sama rouva paasi jalleen kuulusteltaviksi. Rouva palasi hymyillen autoon perassaan poliisit, jotka kavelivat hitaasti bussin kaytavaa meita kohti jattamatta yhtakaan matkustajaa vailla EVIL EYETA. Kytat pysahtyivat kuumottavasti kohdallemme ja pyysivat passaportteja norjalaiskavereiltani (joilla pieni pala hassista laukussaan) . Passit olivat ilmeisesti kunnossa ja pakistanilais- ja perulaissyntyiset norjalaiskaverini paasivat palkahasta.

Norjalaiset jaivat Erfoudissa pois ja menivat moikkaamaan kaveriaan. Mina jatkoin matkaa Saharan reunalle Merzougaan uuden kantria kuuntelevan kiinalaisystavani Ge:n kanssa. Ge oli Fezista kasin jarjestellyt itselleen valmiin kameliretken dyynien keskelle aavikkokansan telttahotelleihin. Matkan jarjestaja antoi meidan levata hotellissaan ennen kameliretkea, jolle minakin paatin lahtea mukaan. Iltapaivalla pomppoilimme kyttyran paalla "todella" off the beaten track ja saavuimme berberit puutuneina telttakylaan. Vaikka paikka kuhisi muita lankkareita ja reissukin maksoi aika paljon, oli se silti paras Marokon kokemukseni tahan saakka. Konkottavan kamelikyydin aikana aurinko alkoi laskea ja aavikon varit muuttuivat joka sekunnilla. Joka puolella ymparillani naytti niin kauniilta. Auringon jo melkein saavutettua horisontin juoksimme hiki hatussa ylos ainakin 80 metrin korkuista dyynia saadaksemme talteen kaikki upeat varit ymparillamme. Kun paasimme ylos, jaimme sinne ainakin pariksi tunniksi ihailemaan hiljaisuuttaa ja aavikkoa.

Vietimme viela toisen yon Merzougassa samassa hotellissa, jossa olimme saaneet levata edellisen paivana. Tapojani noudattaen yritin ystavystya kaikkien kanssa ja aloin tuntea, etta jotkut ihmiset saattavat jopa olla kiinnostuneita minusta eivatka lompsastani ja muusta salastani. Ajattelin etta olisi kiva viettaa tuossa hotellissa vuoden vaihde ja hengailla tyontekijoiden ja hotellin omistavan perheen nuorten kanssa. Iltapaivan puolella suussani alkoi kuitenkin maistua kusetuksen maku kun ulkosalla olleiden jamien jalkeen soittajat istuskelivat tippia odottavan nakoisina ja kaikki jotenkin kierosti puhuivat koko ajan, etta minun pitaisi jattaa kylaan jalkeeni jotain hyvaa, kuin esimerkiksi kitarani, jotta joku koyha saisi myos mahdollisuuden. Minua myos alettiin painostaa tilaamaan taksikyydilla viskia koko porukalle lahimmasta kaupungista. Lahdinkin yhtakkia huoneeseeni ja huikkasin Ge:n mukaani. Pakkasimme kiireesti rinkkamme, maksoimme laskumme, tippasimme sekalaisilla valuutoilla kaikki ei-arabit ja hilpaisimme taksilla Er-Rachidiaan.

Uusi vuosi vaihtui nukkuessani, eika alkomahooliakaan loytynyt. Biljardipelitkin havisin Kiinalle. Nyt matka jatkuu yksin kohti Todra Gorgea!! Sia taidan paasta ensimmaista kertaa omaan telttaani yoksi.

Kuva 1: Fez
Kuva 2: Merzouga jne
Jaakolle ja Ollille: Taalla kello nayttaa samaa aikaa mita meijan keittion kello.
Purruti ja Meemo: Geokatkohomma on kolunnut jo aika monet paikat lapi Ita-Suomessa