maanantai 4. tammikuuta 2010

Kun Marokko alkoi maistua



En mennytkaan Todra gorgelle viela vaan suunnistin Goulmiman pikkukaupunkiin. Lyhyen bussimatkan jalkeen ramppasin paakatua pitkin ilman yhtaan hihasta nykijaa tai "Hi, how are you-where are you from"-kysymysta. Kaupunki tuntui miellyttavalta. Kun olin puolisen tuntia ollut kaupugissa, istuin eraan ranskanopettajan autossa kiertelemassa kaupungin nahtavyyksia lapi. Kavimme katsomassa jokea ja sen vanhaa vartiotornia (vesi on kova sana taalla), perinteisessa oliiiioljypuristamossa (kuva) ja vanhassa kaupungissa Ksar Goulmimassa (myos kuvissa).


Uusi kaverini Muhamed majoitti minut perheensa luokse, ruokki ja oli maailman ystavallisin isanta! Aamu-kymmenelta toista tultuaan soimme aamupalan ja suuntasimme paikallisille viikkomarkkinoille. Taalla on joka kylassa kerran viikossa isot markkinat ja muutamana paivana sitten pienemmat. Markkinoilla myytiin kaikenmoista ruokaa, mausteita, hedelmia, vihanneksia, rihkamaa, Espanjasta tai jostain tuotuja vanhoja dvd-soittimia, stereoita, pesukoneita, kenkia, kaikenmoista euroopassa arvotonta rihkamaa. Ostin pussillisen Dateseja. Mitas ne nyt onkaan suomeksi? Taatelia?


Vierailin Muhamedin veljen raksalla markkinoiden jalkeen ja tapasin varmaan koko Muhamedin suvun. Myohemmin iltapaivalla Muhamed oli kutsunut lounaalle koulunsa rehtorin ja muutaman kollegan ja niin meikalainen tarkeena istuskeli herras-seurassa, viikkoja paalla ollessa flanellipaidassa ja mutusteli tyytyvaisena varta vasten esiin kaivetuilta hopealautasilta erilaisia Berberiherkkuja.


Ajattelin kun kerran kaupunki on niin ystavallinen, etta viivyn viela toisenkin yon. Niinpa majoituin Lonely Planetissa mainittuun todella leppoisaan Hostelling International-hostelliin. Olin vissiin ensimmainen vieras sitten kesan. Rampyttelin katolla kitaraa ja katselin kuinka pikkupojat paukuttelivat rumpujaan ja lauleskelivat ulkona. Ajattelin etta saan pojista hienon kuvan, mutta perhanan klopit, kun eivat pysyneet millaan aloillaan! Teetin kaikille kuiteskin oman kuvan ja ne oli aiva tohkeesnansa. Illalla pyorin jossain kujilla kuvailemassa ja siella tormasin jamppaan, joka kutsui minut luokseen teelle. Koko perhe tuli taas ihmettelemaan minua ja teen lisaksi minulle tarjottiin kaunista vaimoa!


Illalla kylassa oli juhlat jonne viela suuntasimme jampan kanssa (en muista nimea enaa). Paikalla oli varmaan satoja ihmisia seuraamassa parikymppisten jamppojen rummuttelua ja lauleskelua pelottavissa naamiaisasuissaan. Jameraa. Kamera jai tieteskin kotiin. Aamulla pakattuani lahdin matkaan, hyppasin randomilla liikkuvaan bussiin ja paadyin sinne minne pitikin: Tanerhiriin. Tanerhir on kovin kiehtova ja taalla on myos useampi Ksar, ne nayttavat kiinnostavan minua kovasti.


Huomenna suuntaan 3 paivaksi vuorille trekkailemaan. Ostin oluen, jonka aion nauttia ehka tuolla korkeimmalla huipulla 3260 metrin korkeudessa tai sitten jossain Nomadien parissa vuoren rinteella.

2 kommenttia:

  1. Nuutti sä oot tosi rohkee ku seilaat tua maailmal vaa..mä oon kade! Ihanalta seikkailulta kuulostaa reissu! Meikät täälä syö kaurapuuroa ja kattoo salkkareita :D Mem!

    VastaaPoista
  2. Pera vinkkasi blogisi osoitteen. Mielenkiinnolla seurailen tilanteen kehittymistä. Aika sälli!

    juhaj

    VastaaPoista