Luolamiesh

Teimme pienen mopoilukierroksen Tha Kaekissa ollessamme. Mukaani lahtivat englantilaisjamppa Nick ja hollantilaistsypy Danielle. Kierros on kovin suosittu kaltaistemme backpackerien parissa ja sille on oikein annettu houkutteleva nimikin: "The Loop".

Ai niin, ennen sita me osallistuimme Laosilaisten uuden vuoden viettoon. Hostellimme respassa tyoskenteleva Kamla, kutsui meidat koulunsa juhlahumuun ja menimme sinne isolla lankkariporukalla. Pileet alkoivat aamulla yhdentoista aikaan ja paattyivat joskus 5 aikaan iltapaivalla. Saapuessamme yhdeltatoista paikalle meininki oli jo aika kuuma. Paikallinen trubaduurikaksikko soitti Casio-syntikalla kuumia rytmeja ja villeja melodioita, solistin hoilotus ja mukaansa tempaavat valispiikit saivat opiskelijat villeiksi. Kankeat lankkaritkin olivat tuossa tuokiossa tanssin humussa, saatuaan kaikki vaatteet ensin likomariksi. Kaikki tyonsivat kaljamukia kouraan koko ajan ja tanssilavan nurkkaan oli raahattu pelottava keraaminen ruukku pullollaan riisiviinaa. Sielta piti kayda myos koko ajan jonkun opiskelijan vaatiessa, ryystamassa pillilla tuota hirvean makuista ainesta. Opettajat istuivat asiallisen nakoisina poydissa ja saivat tuon tuosta puutarhaletkusta kauluspaitansa mariksi. Palailimme hostellille viiden maissa taysin poikki ja painuimme nukkumaan.

Sitten palataan jalleen The Loopin pariin. Danielle ei ollut ajanut aikaisemmin mopolla ja flip flopein retkelle varustautuneena pelkasin hieman miten hanen kavisi. Pelkoni haihtui kuitenkin pian paastyamme hiekkateille. Painelin joukkomme karjessa miljoonaa niin innoissani kuoppaisista, mutkaisista ja makisista teista, etta en jaksanut aina seurata peilista mita reissukavereilleni kuului. Tovin paineltuani pysahdyin odottelemaan saattueemme hantapaata. Odottelin ja odottelin ainakin kymmenen minuuttia, kaannyin takaisin ja loysin hetken paasta kaksikon ajamasta turvallista 10 km/h vauhtia. Liityin jalleen porukkaan ja onnekseni matkanopeutemme nousi pikkuhiljaa noin 20 kilometriin tunnissa! Aika ajoin kyllastyin korottelyyn, paastin bensalenkkarin valloilleen ja kaasuttelin muutaman kilometrin kuolemaa halveksuen jonkun puun varjoon odottelemaan kumppaneitani.

Juuri ennen ensimmaista yopymispaikkaamme pysahdyimme pieneen vastarakennettuun kylaan. Kaikki tuolla alueella olevat kylat ovat uusia. Alueelle on rakennettu massiivinen pato ja siten aikaisemmin villeina kasvaneet sademetsat ovat muuttuneet jarviksi ja ihmiset ovat joutuneet muuttamaan veden alta pois uusiin sahkolla varustettuihin kyliin. Maisemat olivat valilla todella kauniita, vaikkakin aika surullista katseltavaa. Jarvia joissa tonotti puita siella taalla ja rannat olivat kuin jonkun oljyonnettomuuden jaljilta. Niin oli tuokin kyla rakennettu eraan naista jarvista laheisyyteen. Ehka 70 talosta koostuva kyla oli pystytetty ristikkokaavaan ja kaikki talot olivat samanlaisia, pilareiden varassa seisovia lautatonoja. Niinkuin kaikissa muissakin vastaavissa kylissa, oli tuossakin kylassa valkoiseksi rapattu koulurakennus ja sen vieressa luokkahuone, rakennus, jossa oli tolppien varaan rakennettu katto eika lainkaan seinia, kaakelilattia kuitenkin! Muutamassa talossa soi kovaaaninen musiikki ja selvasti uuden vuoden vietto oli suosittua kansanhuvia sademetsissakin. Saimme kutsun yksiin pileisiin ja sain toimittaa yossa Dj:n hommia parin LCD Soundsystemin biisin verran!

Toisena matkapaivanamme tiemme huononi entisestaan, enka minakaan enaa pystynyt painelemaan kuin hurjapaa. Miksi minakin saan niin paljon kikseja vauhdista ja paattomasta kaljanjuonnista, vaikka inhoan kaikkia kilpureitansa tuunaavia kanniaalio-viiksimiehia? Vaihtaisin saappaani mielellani purjehduskenkiin ja pohottyneen habitukseni langanlaihaan norttiin.

Palataanpa taas takaisin Laosiin. Paasimme auringon laskiessa paamaaraamme Konglor-luolan lahettyville, mukavaan majataloon auringonlaskunakymin. Aamulla menimme paatilla luolan lapi. Konglor on Laosin luolista ehka harvoja, jolla on ollut kaytannon arvoa kulkuvaylana. Se loydettiin 1600-luvulla tai luultavasti aikasemminkin, mutta tuolloin joku keksi, etta se kulkee vuoren lapi ollen 7 km pituinen. Matkan varrella luola haarautuu useammankin kerran ja luultavasti moni luolaa tutkiskellut on jaanyt sille tielle soihdun sammuttua taikka muuta sellaista. Kovin taitavat veneenkuljettajamme ajoivat meidat huimaa vauhtia kapealla puisella veneella lapi luolan. Valilla pysahdyimme ylittamaan matalikon ja jatkoimme jalleen vauhdikasta kulkuamme. Kuljettajillamme oli voimakkaat otsalamput joiden valossa luolan avarat onkalot avautuivat silmiemme edessa. Jotkut kohdat luolassa olivat niin korkeita, etta kattoa ei tahtonut nahda. Veikkaan jotain 50 metria ainakin! Luolan toisessa paassa satoi, toisessa paassa paistoi aurinko. Jannaa.

Luolan tutkittuamme jatkoimme jalleen matkaa mopoillamme ja ajoimme pikavauhtia tuommoiset 240 kilometria takaisin Tha Kaekkiin. Tha Kaekista otin yobussin Vientianeen, jossa uuden vuoden vietto oli menossa viimeista paivaa. Kenenkaan vaatteet eivat sailyneet vesiroiskeilta minun saatuani sangon kasiini!