Kiiruhtamalla raikkaaseen Kiinaan

Kerroinkohan edellisessa blogauksessa miten vietin jalleen uutta vuotta Laosin paakaupungissa Vientianessa? No, siella vesi roiskui ja oli kivaa. Kavin mysteerisessa pohjoiskorealaisessa ravintolassa. Ruoka oli hyvaa, sita oli riittavasti ja tarjoilijatytot olivat oudon viehattavia. Vientianesta suuntasin paivaksi Vang Viengiin, se reissu maksoi 600 euroa. Vang Viengin jalkeen vietin about 60 tuntia busseissa kuunnellen musaa ja mietiskellen kunnes saavuin Kiinaan. Ah.

Kunmingissa minua hellivat loistava hostelli, lansimaiset pikaruokaketjut, torkyhalvat ja maistuvat kiinalaiset ruuat, toimiva joukkoliikenne, siistit ja kauniit puistot & kadut seka jotenkin kotoisa tunnelma. Tapasin kourallisen mukavia tyyppeja ympari maailmaa hostellin ravintolassa. Venalaisen Iljan kanssa kavimme kyselemassa Yunnan Normal Universitysta (Kunming on Yunnanin paakaupunki) mita mahtaa kiinan kielen opiskelu maksaa. Israelilaisten kanssa yokerhossa kaydessamme naimme erikoisen Michael Jackson-shown, jossa ainoina ei-kiinalaisina jouduimme osaksi esitysta, kun Michael Jackson viittasi melkein joka valispiikissa meihin, saaden koko yleison rajahtamaan nauruun.

Kiinalaisilla on tapana harjoitella englannin kielta lankkareiden kanssa. Melkein joka paiva minullekin tulee joku juttelemaan niita naita ja usein juuri silloin kun tarvitsen apua lippujen tai ruuan tilaamisessa. Oikeastaan kiinassa siis parjaa melko hyvin osaamatta kielta, mutta silti todella paljon asioita menee ohi. Paikallista kulttuuria ja tapoja on aika mahdotonta ymmartaa vaikka osaisi kielen.

Matkasin junalla 24 tuntia Kantoniin (Guanzhou). Jaoin junassa makuuvaunu-osastoni 4 jampan ja yhden tyton kanssa, jotka eivat osanneet englantia. Aloimme kuitenkin paasta keskustelussa pikku hiljaa jyvalle poikien ostettua pussillisen kaljaa. Viereisen osaston kauniit taideopiskelija-tytot huomasivat jossain vaiheessa minut ja piirittivat. Guanzhoussa pyoriskelin pari paivaa ja sain kutsun paasta tutustumaan junassa tapaamieni tyttojen yliopisto-kaupunkiin. Siis university town, ehka Helsingin keskustan kokoinen kampus. Taiteiden rakennukset olivat upeita 7-kerroksisia melkein punamullan varisia tehdashalleja, korkeine huoneineen, isoine ikkunoineen & kattoikkunoineen. Opiskelija-asunnot olivat jaettu tyttojen ja poikien taloihin. Joka talossa oli respa, jonne asukkaiden piti jattaa id-kortti viedakseen eri sukupuolta edustavan kaverin dormitoryynsa. Jokaisessa dormitoryssa asui 4 ihmista n. 18 m2 huoneessa + parveke ja vessa. Aika ahdas meininki.

Siirryin junalla seuraavaksi Hong Kongiin viideksi paivaa ja siita ehka lisaa seuraavassa postissa. Nyt olen jo palannut Hong Kongista takaisin Kiinaan seka kiertanyt parit miljoonakaupungit lapi. Olen jalleen tavannut useita avuliaita kiinalaisia, ollut pari paivaa nakematta yhtaan lankkaria, kastunut rankkasateessa majoitusta etsiessani, istunut matelevassa junassa tuntikausia ja ihastellut maaseudun kauneutta. Unescon maailmanperintokohde-kylia pitaisi kayda tanaan viela tarkastelemassa taalla Anhuin laanissa (maakunta?) ja sitten huomenna aamulla taytyisi hypata bussiin kohti Shanghaita. Shanghaissa tapaan Jinin, jonka olen nahnyt viimeksi viisi vuotta sitten, Gen, jonka tapasin Marokossa seka Jayn, jonka tapasin Vietnamissa. Sitten 16. paiva lennan Kuala Lumpurin kautta Melbourneen Mirkan ja Marcuksen luo (syomaan ainakin spaghettia ja mitas muuta siella olikaan tarjolla?) ja se on ihan hullun siistia.