Bloggaajan kissanpaivat

Bussissa Nah Trangista Hoi Aniin tutustuin vieressani makaavaan (outo konsepti, nukkumabussi tuplasangylla) 50-vuotiaaseen australialaiseen Lesiin. Majoituimme samaan hotelliin, jossa tapasimme Lesin kaverin Suen. Sen lisaksi etta nauroin katketakseni muutaman paivan Lesin ja Suen jutuille, teetin itselleni myos nahkakengat, kevat/syksy-takin, 3-osaisen puvun muutamalla kauluspaidalla ja kaikki yhteensa alle 200 $! (Simo Vaatehuoneelta, moi). Lahtiessani jatkamaan matkaa kohti Danangia sovimme Suen kanssa menevamme Laosissa tubeilemaan yhdessa. (googlaa tubeing vang vieng).

Tormasin Hoi Anissa ja Danangissa myos paljon paikallisiin. Olin monena paivana joko pyoralla tai mopolla kiertelemassa paikallisten asumuksia ja maaseuta lapi ja joka kerta kun satuin ajamaan kaljoittelevan seurueen ohi, sain kutsun liittya seuraan. Talla tavalla tutustuin Vietnamilaisen riisiviinan kotipolttoon, sen makuun, seka sen nauttimiseen yhdistettyna mopoiluun. Sain usein myos syoda seurueen kanssa erikoisia paikallisia ruokia ja olut-snackeja mm. kuivattua lihaa ja chili-dippia, jokikatkarapuja, laskia ja vaiks mita.

Paikallisia tavatettasani keskustelu kulkee yleensa samaa rataa. Esittelyjen jalkeen kysellaan mista olen kotoisin ja seuraavaksi olenko naimisissa. Kieltava vastaus saa aina porukan hupaisalle tuulelle ja antaa hyvan aasinsillan jatkokysymykselle: "Pidanko vietnamilaisista tytoista?"

Junailin itseni Danangista Huehen upeiden maisemien lapi. Junarata kulki rannikkoa pitkin ehka 500-1000m korkeudessa, junalippu a/c-vaunussa maksoi vain 2$! Alkumatkan tosin pelasin tohkeissani Civilizationia (ipodilla) ja valloitin maailmaa kaupunki toisen jalkeen, mutta onneksi jossain vaiheessa huomasin katsahtaa ikkunasta ulos. Rapsiessani kuvia ohitseni kulki humalaisen oloinen konduktoori ja lahdin seuraamaan hanta ravintolavaunuun. Ravintolavaunussa konduktooreilla oli menossa hurjat juomingit. Lattia oli vuorattu tyhjilla kaljatolkeilla ja poydille laikkyneessa kaljassa lilluvat lautaset olivat pullollaan snackseja, joita taas paasin nauttimaan olusen kera. Harmikseni konnarit olivat sen verran tolkuissaan etta en saanut napattua heista kuvaa. Sain vain aikaseksi kuvan itsestani skoolaamassa jonkun jampan kanssa. Kuvia rapsiessani huomasin myos jonkun matkustavan junan katolla. Myohemmin kun yritin katsoa onko katolla enaa matkustajia, en nahnyt enaa ketaan. Olikohan kaynyt kalpaten?

Huessa majoituin perinteiseen backpacker-hostelliin. Sain dormihuoneesta itselleni sangyn ja saman tien tutuistuin huoneessa asuviin tyyppeihin. Kavin jalleen pyorailemassa kaupungin laitamilla ja talla kertaa tormasin laumaan lapsia. Annoin eraalle skarpin oloiselle pojalle kamerani ja naytin kuinka silla rapsitaan kuvia ja sain nain makeita kasvokuvia & artsukuvia (harmi kun tuo kuva ei ollutkaan skarppi). Tarakalleni hyppasi joku poika ja 20-painen lapsilauma lahti johdattelemaan minua naapurustonsa pikku kujille. Jatkoin fillarointia, ylitin joen puisella paatilla ja polkaisin kohti kaupungin keskustaa, joka on vanhalla muurilla ymparoity. Taas eras seurue kutsui minut kaljalle. Istuttuani hetken iloisessa seurueessa huomasin yhtakkia kaikkien raajojeni olevan taynna punaisia pisteita, hataannyin hiukan ja ajattelin jatkaa matkaani. Saavuttuani takaisin hostellille, paadyimme isolla porukalla syomaan ja juomaan fresh beeria ja lopulta Hostellin baariin jami-sessioille.

Aamulla jatkoin matkaani kohti Laosia ja Savannakhetia. Vietin yon Savannakhetissa ja otin bussin Tha Kaekiin. Tha Kaekissa tutustuin saksalaiseen Ramboon, joka esitteli itsensa viileastu DC:ksi. Han oli toissa Saksan hallituksen rahoittamassa koulunrakennusprojektissa ja vei vapaa-ajalla turisteja maaseudun luoliin, joita on jokainen maennyppyla on "taynna". Mopoilin siis jalleen landella oppaanani hardrock-bandin laulajan nakoinen saksalainen DC, istuen ison pyoransa paalla kaikkine mahdollisine vyolta riippuvine rambopuukkoineen. Mina olin varustautunut reissulle pikkuisella mopolla, pottakyparalla ja riekaleisilla Converseillani. Ajelimme lapi syrjaisten kylien, joissa lapset leikkivat latakoissa ilkosillaan ja porukka loikoili varjoissa, kotielaimet pyorivat ymparilla ja juttelivat omaa kieltaan.

Luolat olivat huikeita. Jotkut olivat varmasti 50m korkeita ja taysin pilkkopimeita sokkeloisia loukkuja. Kaikki luolat ovat ilmeisesti pyhia paikkoja, joihin munkit saattavat joskus linnoittautua mietiskelemaan useiksi paiviksi. Monissa luolissa oli tata varten alttari ja maassa oli pystyssa kymmenia palaneita suitsuketikkuja. Parissa luolassa oli massiivisia tippukivi-muodostelmia, jotka soivat kivasti kun niita kopautti. Kopauttelin niita aika paljon. En nahnyt paivan aikana muita turisteja ollenkaan ja olin kovin tyytyvainen DC:n tarjoamaan 30$ opastukseen.

Tutustuin Tha Kaekin Travel Lodgessa jalleen mukaviin tyyppeihin joiden kanssa paasimme juhlimaan paikallista uutta vuotta, joka oli kovin kosteanlainen. Lahdimme parin reissukollegan kanssa ajelemaan mopoilla muutamaksi paivaksi ympari maaseutua, mutta kirjoittelen siita seuraavalla kerralla lisaa.